Patruunatalo pukeutui juhlaan

Lumet ovat täällä etelässä kaikonneet, raparperit ja krookukset alkavat puskea maasta. Nyt tekisi mieli kirjoittaa niin taimikasvatuksesta kuin puutarhan kevättöistäkin. Mutäta ei kuitenkaan, maltetaan vielä hetki näiden kanssa. Viikko sitten sain nimittäin olla mukana taas jossakin todella mielenkiintoisessa; tehtävänä suunnitella ja toteuttaa tilakoristelut luonnonmateriaaleilla.

Yleensä parhaan palkinnon itselleen työstä saa, kun siinä on sopivasti haastetta, vapautta ja tietysti sitä itselle mieleistä tekemistä. Sitähän tässäkin oli. Luonnonmateriaalien käyttö erilaisessa tilakoristelussa - ensimmäisenä tuleeä ehkä mieleen maaseudulla kotona tai muuten luonnon helmassa pidettävät kesähäät tai syntymäpäivät. Nyt oli kuitenkin kevät, ja vielä myöhässä oleva sellainen, niin että juuri mitään tuoretta vihreää ei maastosta löytynyt. Huoneita oli useita ja ne olivat isoja, niin että mitkään aivan pienet piiperrykset eivät tulleet kyseeseen. Vieraille, soittajille ja muulle väelle oli myös oltava väljästi tilaa, niin että koristeet näkyisivät, mutta eivät olisi tiellä. Niin ja tietysti materiaalikulujenkin tulisi pysyä minimissä. No, onneksi illan ruokalistankin teemana oli METSÄ, niin kaikki tämä oli toteutettavissa.

Viehkoja vieheitä

   

Tapahtuman järjestäjien vieheet olivat tietysti teeman mukaist.Osa sijoitti sen hiuksiin, osa pukuun. Koristeen kun on pysyttävä kiinni, joskus vauhdikkaissakin tilanteissa, näytettävä kauniilta vielä useamman tunnin jäleenkin. Jos koristeita on tehtävänä useita, sen olisi oltava myös suhteellisen yksinkertainen tehdä, sillä niiden näpertely ei voi viedä kohtuutonta osuutta koko koristelu-urakasta.
Korvissa kaikuu edelleen sidonnan opettajan viesti vuosien takaa: "tekniikka ei saa näkyä". Tuo on ehkä haastavinta vieheen teossa, etenkin jos sinulla ei ole käytössä sidonnan erikoisvälineitä, vaan esim. kiinnitys tehdään tavallisella hakaneulalla. Eli kaikkia keinoja on monesti otettava käyttöön: ohutta rautalankaa, kuumaliimaa, niin sen neulan lisäksi. Ja kaikki tämä sitten nätisti piiloon!

Oikea asetelma oikeaan paikkaan

Luonnonmateriaaleista tehty asetelma on vähintään yhtä tarkka asemastaan kuin kaikki muutkin; hienonkin asetelman voi pilata sopimattomalla paikalla. Patruunatalon miljöö antoi upeita puitteita asetelmille, korkeita valkoisia kaakelitakkoja, tilavia huoneita, korkeita ikkunoita.

Oksaan on sidottu tuijan pieniä oksia, helminukkajäkkärää sekä muutama lyhtykoison oranssi, kuivattu hedelmä.

     

Suomineito. Metsästä löytynyt graniittikivikin pääsi juhliin, Pohjois-Suomi somistuksen saaneena.

  

Vihreiden lehtien puhkeamista piti hieman avittaa tuomalla lehtipuiden oksia sisätiloihin jo vajaa kuukausi ennen tapahtumaa.

Kaakeliuunin pieni syvennys kaipasi jotain, kovaa ja pehmeää... Graniittia pohjana tässäkin.

Kattauksen kaverit

Mutta kuinka itse ruokailu? Tärkeintä on tietysti mukava tunnelma ja vieraat, mutta ei estetiikkaan panostaminenkaan ole haitaksi. Se on kuin pikantti lisämaku jälkiruuassa tai viihdyttävä musiikkiesitys. Hienointa olisi, jos vieraille tulisi vau - elämys heidän astuessaan huoneeseen, "juuri tähän pöytään haluan istua".

Tällä kertaa mentiin "yksinkertainen on kaunista" - linjalla eli muutamalla vihreällä ja värikkäällä elementillä koristeltuja oksia kattaukseen. Koristeet oli myös tehty niin, että ne eivät tarvinneet vettä eli sopivista maljakoista tai koristeiden tuoreena kestämisestä ei tarvinnut huolehtia. Jokaisen pöydän koristeesta tuli omanlaisensa,vaikka materiaalit olivatkin samat. Tästä piti huolen luonnon monimuotoisuus, jokainen oksa on ainutlaatuinen.

 

Juhlat ovat aina ihania, olet sitten paikalla vieraana tai töissä. Tai teet töitä ennakolta, niin että vieraat voisivat saada paikalla elämyksiä, pieniä lumouksia.


Nyt suunnataan katseet pihalle ja elämään heräävään luontoon. Kesä lähestyy, vaikkakin hissutellen...